Onks Kimmoo näkyny? Eli Kärme Kustaan Kiemurat 2004
Enduromoottoripyörällä ajaminen sinänsä on jo jatkuvaa harjoitusta vaativa laji, jos siinä meinaa pärjätä. Partioajo, eli joukkuekilpailu jossa ajetaan kolmimiehisin joukkuein onkin sitten vielä aivan omaa luokkaansa hankaluudessaan, jos ko. partiokilpailuissa nimittäin aikoo pärjätä. Vajaa kymmenkunta vuotta sitten innostuin Kärme Kustaan kilpailusta, joka ajetaan vuosittain Hämeenlinnan Aulangon soisissa ja jyrkkiä mäkiä sisältävissä maastoissa itsenäisyyspäivänä. Minä, joka hairahduin vasta varttuneemmalla iällä harrastamaan "rapamopoilua" ja josta ei tule koskaan a-luokan kuljettajaa, pidän reiteistä joilla on hieman vaikeusastetta, joko pituuden tai reitin hankaluuden suhteen. Mitä pitempi ja hankalampi kisa, sen parempi.
Olenkin vuosittain saanut suostuteltua itselleni pari joukkuekaveria samanhenkisistä harrastelijakuljettajista. Aina on sattunut ja tapahtunut. Kerran eräs keuruulainen herrasmies kisaan lähtöaamuna kaatoi epähuomiossa aamukahvinsa pannusta mehupulloonsa mehun sekaan. Juotuaan mehua kisamatkalla (makua huomaamatta), vatsa menikin sitten aivan sekaisin. Kotimainen Yrjöhän siinä tuli. Samana aamuna hän sitten unohti vielä ajovarusteensakin kotiin, joita sitten haettiin tuli takapuolen alla, jotta ehdittäisiin kisaan. Saman miehen pyörästä loppui kisassa bensa erikoiskokeelle (säädöt pielessä), minä siinä bensaa hakemaan huollosta ja palatessani kaveria ei näy pyörän luona, vaikka lähtiessäni bensan hakuun vannotin "odota tässä". Toisella erikoiskokeella sitten vaihdettiinkin samaiseen pyörään tulppia muutaman sadan metrin välein (säädöt edelleenkin pielessä). Mutta maaliin päästiin…aikanaan.
Eräs toinen vuosi jäi myös mieleen. Oli satanut vettä ja keli oli ollut plussan puolella 2 viikkoa ennen Kärme Kustaata. Soinen reitti oli siis täynnä miehen ja pyörän mentäviä upotuspaikkoja. Ajettuamme ehkä kilometrin erikoiskoetta, katkaisin vaihdepolkimeni kantoon. Vauhti siis putosi olemattomaksi, kun jouduin ajamaan joko ykkös- tai kakkosvaihteella ja liikkeelle lähtö oli "hieman" hankalaa. Kaikki noin 200 muuta kuljettajaa ajoi joukkueemme ohitse ja jouduimme rämpimään muiden kelvottomaksi ajamaa soista reittiä. Kaiken lisäksi mukana joukkueessamme oli vielä ensikertalainen endurokisoissa ja kolmatta kertaa enduropyörällä ajanut kaveri, jonka ajo oli vähintään yhtä hankalaa kuin minun ilman vaihdepoljinta. Meidän joukkueemme saapuikin ensimmäiseltä n. 20 km pitkältä erikoiskokeelta 4 tuntia lähtönsä jälkeen. Toiselle erikoiskokeelle ei sitten päätykään…
Sitten eräänä vuonna oli kanssani ajamassa kaksi innokasta ja meikäläisittäin nopeaa nuorta piikkikuskia. Kerrankin oli tulossa hyvä sijoitus, kun ajo sujui ongelmitta… Kunnes viimeisen erikoiskokeen viimeisellä kilometrillä olevalla metsäautotiesuoralla kaverin piikin moottori leikkasi kiinni. Kaverit työntämään pyörää maaliin ja minä hakemaan hinausköyttä lainaan jostain. Viimeisen erikoiskokeen maalin jälkeen nimittäin oli vielä 13 km hiekkatie siirtymä ennen viimeistä aikatarkastusasemaa ja lopullista maalia. Taidettiin olla luokassamme kymmenensiä hinaushässäkästä huolimatta.
Vuonna 2004 sainkin sitten suostuteltua Kimmon ja Jarkon kanssani Kärme Kustaalle. Tänä vuonna ajettaisiin pimeä ja päiväosuudet, mikä toisi oman vaikeusasteensa kisaan. Kisa alkoi sunnuntai-iltana pimeässä ajettavilla erikoiskokeilla. Siirtymällä ennen ensimmäistä erikoiskoetta Jarkko rikkoi kypärälamppunsa roikkuvaan oksaan, onneksi oli varavaloja huoltoauto pullollaan. Yöosuudet menivät ihan mukavasti. Räntäsateen ja sumuinen ilma tosin tekivät pimeällä näkemisestä varsin haasteellista. Päiväosuudella alkoikin sitten sattua ja tapahtua. Reitin jyrkimpään mäkeen ajaessamme aamun ensimmäisellä erikoiskokeella pääsin itse ylös, mutta Kimmo ja Jarkko jäivät mäkeen kiinni. Autettuani kaverit ylös, viitoin että antaa mennä vaan minä tulen perässä. Päästyäni pyöräni luo, lähdin ajamaan heitä kiinni. Erikoiskokeen maalissa ihmettelin että olipas kavereilla vauhtia, kun en heitä tavoittanut. Mutta ei kavereita ollut maalissakaan, eikä maalin jälkeisellä huoltoalueellakaan. 3-4 minuuttia kavereita haeskeltuani, he ajoivatkin maaliin. Olivat sitten ajaneet erikoiskokeella harhaan… No, toisella erikoiskokeella jäi sitten vain ensimmäisenä ajanut Kimmo mäkeen jumiin. Mutta minä ja Jarkko emme sitä huomanneet, vaan ajoimme täysillä Kimmoa kiinni, kun luulimme hänen ajavan edellämme. Maalissa ja huollossa sitten taas huutelimmekin "onks Kimmoo näkyny?" Oli siinä huoltomiehillä ja at-aseman väellä hauskaa koko rahalla
J2004 Kärme kustaalla ajoivat luokassa-1 (pimeä + päivä osuus) Msmk:n joukkue Team Tammivuori: Kimmo Mahlamäki, Jarkko Rasinen ja Marko Tamminiemi, sijoituksemme oli 12. Mikä on ihan hieno saavutus, kun kympin sakki oli täynnä SM-tason kuskeja ja kahdeksanneksi tuli joukkue jossa ajoi Salosen Valtteri (MM-endurossa viides 2004).
Luokassa-2 (Vain päivä osuus) Msmk:n joukkue Team Läpättävät ketjut: Marko Leponiemi, Henri Mikkonen ja Kari Helin. Kaverit ovat SM tason kuskeja ja sijoittuivatkin hienosti hopealle luokassa-2. Vain vajaa puoli minuuttia voittajista.
Teksti: Marko Tamminiemi
Kuvat: Jussi Raivio
